Rakkaus

Elämässä miettii toisinaan syntyjä syviä, mutta vakavan sairastumisen myötä moni asia menee entistä enemmän ihon alle. Mitkä asiat minun elämässäni ovat tärkeimpiä? Millaiset asiat minut tekevät onnelliseksi? Ketkä ihmiset ovat minulle tärkeitä? Kuka minusta välittää? Mitä minä tarvitsen, selviytyäkseni tästä?

Sairastuminen on parisuhteellekin vastoinkäyminen. Ylimääräinen koetinkivi, joka kuluttaa meitä molempia. Minä en ole helpoin ihminen, eikä syöpä varsinaisesti ole saanut minusta hyviä puolia esiin. Olemme olleet parisuhteessa neljätoista vuotta. Kolmastoista hääpäivämme oli toukokuussa. Näihin vuosiin mahtuu paljon, eikä elämä ole ollut pelkkää ruusuilla tanssimista. Silti me olemme edelleen tässä. Yhdessä. Hän on se ihminen, joka otti mut syliinsä juuri tällaisena, tarttui käteeni ja on pitänyt siitä kiinni.

Mikko Harjun kappaleen sanoihin pystyn kiteyttämään melkein kaiken mitä haluaisin sanoa puolisolleni. Oikeastaan mitään poistamatta ja mitään lisäämättä. 

Mä olen tässä sua varten / Sua aina suojelen

Kun murheet koittaa meitä voittaa / Vierelläsi taistelen

Mä olen tässä empimättä / Vaikka vuodet satuttaa

Jos sä tahdot niin mä tahdon / Niin mä tahdon

Tartu käteen niin mennään / Lennetään läpi vuosien

Tuulen lailla sinun kanssa / Kevyesti kuin höyhenet

Mä olen tässä sua varten / Sua aina kuuntelen

Riitojen jälkeen keskellä arjen / Hymyillen sua suutelen

Mä olen tässä / Pelkäämättä heikkoutta ihmisen

Jos sä tahdot niin mä tahdon / Niin mä tahdon

Tartu käteen niin mennään / Lennetään läpi vuosien

Tuulen lailla sinun kanssa / Kevyesti kuin höyhenet

Sulje silmät niin mennään / Lennetään yli vuorien

Samaan tahtiin sinun kanssa / Sydämeni on luotu kulkemaan

Aamuisin tiukemmin / Sinuun takerrun

Enkä koskaan päästä irti / Vaan olen aina sun

Mikko Harju - Mä olen tässä

Tämä kirjoitus on omistettu Nikolle, joka sairastuessani sanoi mulle "Yhdessä me tästä selvitään". Siihen minäkin haluan uskoa, sillä hän on mun kantava voimani. Niin myötä- kuin vastoinkäymisissä. Nyt ja toivottavasti aina, unohtamatta että mikään ei ole itsestään selvää.

/ Tuire